Supro

classic-menu-icon
Supro - aikansa halpatuotannosta huippumuusikoiden salaiseksi aseeksi

Supron historia ulottuu yhtä kauas kuin koko sähkökitarankin, tai ainakin niihin hämäriin aikoihin joissa Los Angelesin kitaraverstaat alkoivat yhteistyönsä sarjatuotantosoittimien saamiseksi Sears&Roebuckin postimyyntiluetteloon. Varmuudella ainakin vuoden 1936 myyntiluettelossa oli Suprolta sekä vahvistin, että aikansa suosittu "paistinpannu" - metallinen havaijinkitara, jollaista monet arvelevat ensimmäiseksi solidbody-kitaraksi. Vuoden 1942 luettelossa oli jo täysi kattaus Supron tekemiä kitaroita, tosin Searsin oman Silvertone-nimen alla.

Sears Silvertone olikin aikansa klassikko, ja sen tunnetuimman: mustavalkoisen kitaran suora otelauta, viimeistelemätön "aironlapa", monikerrosvanerinen body, käyrät sarvet ja lipstick-mikrofoni sekä kitaralaukkuun asennettu pikkuvahvistin pitävät edelleen pintansa monen huippusoittajan salaisena aseena. Nykyään useimmat suositut kitarat ja vahvistimet ovat keskenään varsin samanlaisia ja esimerkiksi vahvistimissa erot syntyvät lähinnä vahvistusasteiden määrästä: on ymmärrettävää että ihan toisin putkin ja toisella logiikalla toteutettu vahvistin puskeekin läpi ja kuulostaa tuoreelta.

Näin vaikka vahvistin olisi pienikin. Eikä pienuus ole paha: Jimmy Page on kertomansa mukaan saanut suurimmat soundit juuri pikkuvahvistimista. Jimmy Page tietää mistä puhuu, ja hänellä on melkoinen kokoelma Supro-vahvistimia. Suprot ovat myös olleet olennainen osa hänen studiosoundiaan ainakin Led Zeppelinin ensilevyltä alkaen, onpa se kuuluisa Stairway To Heavenin soolokin soitettu Telecasterilla ja Suprolla.

Nyt myynnissä olevat Supro-kitarat ja vahvistimet ovat retrohenkisiä, mutta viimeisen päälle viimeisteltyjä laatulaitteita. Eivätkä varsinkaan vahvistimet ole sidoksissa mihinkään musiikin tyyliin: mm. Aerosmithin Joe Perry, Stray Cats -yhtyeestäänkin tuttu Brian Setzer, Doors-kitaristi Robby Krieger ja Lenny Kravitz käyttävät kaikki Supron vahvistimia osana ikiomaa soundiaan. Vahvistimet jakautuvat Legend-sarjalaisiin, joiden tavoite on uskollisesti toisintaa niin soundi kuin henki niistä jo ikonisista 1950-luvun Suproista, ja '64 Reissue -sarjalaisiin joiden soundi on enemmän Chicagon 60-luvun sykkivää rytmibluesia.

Vahva suositus testata, josko omakin soundi löytäisi näistä helmistä parhaan mausteen.